tiistai 18. lokakuuta 2011

I'm looking for a quick exit like a prisoner on the run

CHASE & STATUS FT. WHITE LIES - EMBRACE

Istuin tänään Pikku Huopalahden ratikassa matkalla Töölöön. Tuttujen maisemien vilistäessä ohitse tunsin ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana viiltävää surua sisälläni. Vuodentakaiset muistot vyöryivät vastaan vuoroveden tavoin, yrittäen painaa minua pinnan alle. Ironisinta oli, että päätepysäkki sattui olemaan se sama Kansaneläkelaitos, aivan kuten aikaisemminkin. Hyvä etten joutunut kääntymään tien ylitettyäni oikealle. Mental breakdown olisi käynyt turhan lähellä.

Onneksi alakulo pyyhkiytyi pian mielestä. Tapasin ensi kertaa kymmeneen vuoteen kunnolla serkkuni Idan. Ihmettelen edelleen, miten puhuminen tuntui niin mielettömän helpolta - vuodatettiin toisillemme elämäntarinamme muutamaan tuntiin. Muisteltiin lapsuuden leikkejä mummolassa ja löydettiin hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä toisistamme. Juotiin pannullinen kahvia ja ravattiin kerrostalon takapihalla tupakalla. Juttu kulki poukkoillen perhesuhteista valokuvauksen kautta asumiseen Helsingissä sekä miljoonaan muuhun asiaan. Niin pitkän ajan jälkeen puhuminen tuntui mielettömän upealta. Mulla on varmasti maailman paras ja kaunein serkku.



Idan kissat Kaisa ja Kenny! Maailman sympaattisimpia otuksia.






Selkeesti samasta suvusta. :-D

Palatessani keskustaan hymyilin ja nojasin ikkunaan. Musiikki tuntui soljuvan läpi kehon ja hypätessäni junaan (jättäen samalla heipat Määtälle ja Reetalle) matkatakseni takaisin Koivukylään, kaupungin tuottama onni oli jälleen (onneksi) palannut sisälleni.

(ajatuksia saattoi myös piristää minua vastapäätä istunut tyttö, jolla oli upeimmat merensiniset silmät jotka olen koskaan nähnyt)

Sytyttäessäni tupakan Koivukylän asemalla suljin silmäni ja annoin tuulen heittää tukkaa sekaisin. Onneksi on jäljellä vielä neljä päivää onnea. Huomenna (...vai pitäskö sanoo tänään) nään VIHDOIN Thelman (joka sivumennensanoen kuulostaa tosi sympaattiselta puhelimessa) ja mulla jännittää ihan kamalasti! Vois vaikka suunnata nukkumaan etten tule olemaan ihan aivokuollut vihannes.

8 kommenttia:

  1. http://img684.imageshack.us/img684/4934/whatisthistrickery.png

    VastaaPoista
  2. mitä sulle on tapahtunu vuosi sitten? :( ymmärrän kyl jos et haluu kertoo mut heräs uteliaisuus...

    täytyy viel sanoo et tää blogi on niin ihana, täynnä tunnetta ja tartu hetkeen -fiilistä!

    VastaaPoista
  3. Haha those cats looks so cute!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa tekstiä taas Paula (ja biisi on ygönen)! Ihan loistava tuo anon linkkaama Kaisa-Kenny :------D

    VastaaPoista
  5. Tahdon vaan sanoa, että aika Karvinen tuo oranssi kissa!

    VastaaPoista
  6. EIH. Liian ihania kissoja ♥

    Kaunista tekstiä ♥

    VastaaPoista
  7. sul on uskomattoman ihanat kasvonpiirteet!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi, :-----------------D
    Anonyymi, voi kiitos kiva et tykkäät! Vuos sitten ei tapahtunut mitään pahaa vaan kaikki oli hyvin, ikävää siis lähinnä tuskailen!
    Lisa, yes they really are. <3 Best persians ever.
    Ida, joo pöllin sen biisin sun feisbaseinältä :---DD ....... Ja niin on vitsi nauroin sille. :--D
    Nath, voi se kyllä on! Paitsi onneks ei oo niin kyyninen tapaus. :-D
    Nukke, voi kiitos kiitos ihana! :-)
    jallukki, apua kiitti hirveesti! :-)

    VastaaPoista

SUOMEKSI | IN ENGLISH | PÅ SVENSKA | ПО-РУССКИ